SULFAATTIA -KONSERTIN RAPORTTI osa 2
Matkakertomus paikallisen pop-historian aikamatkalta
Me koskilaiset kevyenmusiikin harrastajat ja ammattilaiset, velmulaiset, saamme muutamaan otteeseen tänä vuonna vieraaksemme entisiä koskilaisia, muusikkoystäviämme.
Monet paikalliset ja kansalliset elävänmusiikin elävät legendat soittivat jo Sulfaattia -puistokonsertissamme torin laidalla toissa lauantaina 8.8. Jos elävänmusiikin yhdistyksemme 30-vuotisjuhlavuoden ensimmäisessä konsertissa soivat lähinnä vanhemman polven muusikoiden alkuperäiset kokoonpanot, niin seuraavassa konsertissa, 29.8. Sulfiittirock, soitamme tuoreemmilla kokoonpanoilla nuorempien koskilaisbändien joukossa, yhä velmuillen näitä kolmekymppisiämme.
Ensimmäisessä 30-vuotiskonsertissa, tunnelmallisessa puistokonsertissa saatiin esimakua tulevasta, kun upeissa olosuhteissa saimme tarjota yleisölle rautaisannoksen paikallista elävänmusiikin historiaa ja tätä päivää. Kaiken ikäisiä ihmisiä tuli paikalle kuuntelemaan kymmenkuntaa bändiä ja artistia. Nuoremmat rokkarit toivat tervehdyksen meille vanhoille parroille. The Bolt System avasi energisellä setillään konsertin musiikillisen osuuden. Poikien keski-ikä on vain 12 vuotta, mutta soitossa on jo miesten otteet. Bändin elävä syke ja Jarkko Niskan sähköpianonsa takaa kajauttamat lauluosuudet villitsivät yleisöä niin, että “encoretkin” piti soittaa, yleisö sai lisää herkkua, sitä pyydettyään! Velmun alkuaikojen puheenjohtaja Pasi Läärä (pj 1979 - 1980) ja minä, yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja (pj 1984 - 1988 ja 1997 -) esittelimme nykyrokkareiden esityksen jälkeen Velmun entistä ja nykyistä tilaa. Eikä se entinen Velmu varsinkaan paljoa esittelyjä kaivannut, Velmun parin-kolmenkymmenen vuoden takaiset jutut oli helppo jakaa yleisön kanssa, josta suurin osa muisti ne ajat vielä hyvin. Puheita ei enempiä pidetty, esiinnyimme sitten kitaroinemmekin kera, myös yhteisen bändimme, Irwinin Lapset, kanssa. Irwinin Lasten nykykokoonpanosta paikalla olivat Harri Blomster ja jo mainittu Läärän Pasi. Maineikkaan ja pitkäikäisen yhtyeen alkuperäisestä kokoonpanosta saatiin tällä kertaa lavalle kaikki. Tapahtumassa esiintynyt salaperäinen Joku Muu osoittautui vanhaksi soittokaveriksemme hänkin! Kun näet “Joku Muu” poisti kääreet päänsä ympäriltä, paljastui niiden alta Risto Tajakan tutut kasvot. Tamperelainen katusoittaja Tajakka liittyi vanhan bändinsä riveihin parin biisin ajaksi Risto Goodmanina. Sulfaattia -konsertista muodostui täten jonkinlainen Suomi-rock -tapaus, kun tämä yksi vanhimmista yhä keikkailevista Suomi-rock -bändeistä esiintyi Sulfaatti-lavalla täsmälleen alkuperäisessä kokoonpanossaan! Soittihan “Lapsissa” nyt myös bändin ihkaensimmäinen rumpali (jo ajalta ennen 80-luvun levytyksiä), Juha ”Hipsu” Vainionpää, joka ei alun perin kovin kauaa viihtynyt yhtyeessä, tuntui nyt viihtyvän oikein hyvin rumpusetin takana - koko esityksemme ajan.
Myös toinen Hipsun vanhoista orkestereista soitti heti samaan syssyyn konsertin siinä vaiheessa. Jäin Hipsun kanssa lavalle, kun muut Irwinin Lapset lähtivät puiston viheriölle. Tilalle tuli monissa koskilaisyhtyeissä soittanut ystävämme, basisti Jukka Koskelainen, ja tuosta hetkestä eteenpäin Sulfaatissa kuultiin Pojat Tulee -yhtyettä kolmen kipaleen verran. Jamittelimme herkutellen vanhoilla rokkibiiseillämme. Muun muassa sillä J. Karjalais -tyyppisellä Sydän Palelee -biisillä, jonka teimme jo kauan ennen J. Karjalaisen ja Mustien lasien tuloa, silloin 80-luvun alussa. Tämä orkesterimme ei ole soittanut julkisesti sitten 80-luvun kultaisten vuosien yhdessä tällä kokoonpanolla. Velmun täytettyä nyt 30 vuotta, annoimme mielellämme Pojat Tulee -yhtyeemme konsertin ohjelmistoon, kun sitä pyydettiin, annoimme sen vieläpä aivan alkuperäisessä kokoonpanossaan, tosin ilman keulakuvaamme Hannu Ohtosta. Ohtonen jätti maalliset soittopaikat 1989. Ohtosen laulut ovat kuitenkin jääneet monin tavoin elämään. Näitä lauluja nyt sitten me jäljelle jääneet “Pojat“. esitimme alkuperäisin sovituksin ja “saundein”.
Kikka on velmun poikien enkeli
Valkeakoskelta on muuttanut vanhaa rock-sukupolvea eripuolille Suomea, mm. Joensuuhun ja Lahteen. Irwinin Lasten nykyjäsenet asuvat Lahdessa. Vainionpään lisäksi mm. Veijo Rautia ja Timo Kuronen vaikuttavat nykyisin Joensuussa. Rautia ja Kuronen soittivat 80-luvulla Sika-yhtyeessä ja Teho-osastossa. Näistä jälkimmäistä kuultiin nyt Sulfaatissa, tosin ilman Kurosta (joka esiintyi vuosi sitten samalla lavalla samassa paikassa Great Browniesin kanssa). Tämän vuoden Sulfaatti-lavalle Teho-osasto -duossa nousi Rautian lisäksi Jouni Laihiala. Tulos oli todella herkullista kuultavaa. Upeat kitarat (Laihialan soittimen on rakentanut kitarantekijälegenda Veijo Rautia! - Rautian itsensä soitellessa mm. vanhaa upeasointista akustista) soivat ja erittäin tyylitietoiset, taitavat soittajat toivat Teho-biiseihin uusia ulottuvuuksia, rosoisiin lauluihin löytyi uusia sävyjä, herkkyyksiäkin, mikä ei tosiaankaan ollut ennen vanhaan lainkaan niissä tavoitteena! Jouni Laihiala asuu nykyisin Akaassa ja on ammattimuusikko, Rautia saa niin ikään elantonsa musiikkialalta, hän valmistaa maailmankuuluja kitaroita Pohjois-Karjalassa, maailmankuulussa kitaratehtaassa, Flaxwoodissa! Ammatillista osaamista kuultiin lisää kun estradille saatiin konsertin pääesiintyjäksi nostettu, meidän Velmu-poikien enkeli, Kikka Laitinen. Kikka oli odotettu esiintyjä ja hän täytti odotukset, Sulfaatti-kansa oli ilmiselvästi tyytyväistä! Niin ikään entisen koskilaisen, Laitisen Kikan koti on nykyisin Tikkakoskella ja hän säveltää työkseen etupäässä muille artisteille musiikkia. Jopa Tangomarkkinoilla on kuultu Kikan tekemiä biisejä. Kikka soitteli koskilaiskokoonpanoissa silloin kauan sitten, mm. Tajakka ja Tableteissa, jossa on soittanut kymmenet Sulfiitti-muusikot, me soitimme Kikan kanssa siinä yhtä aikaa, ja se oli todellakin Kikan ensimmäinen rokkibändikiinnitys. Sittemmin Kikka liittyi Sikaan, sitten mimmi lähti omille teilleen, ja loppu on suomalaista pop-historiaa! Ja sitähän on jo ensimmäinen tuo elokuun kahdeksannen Sulfaatti -konserttimmekin. Historian kirjoihin jää usein asiat jotka revitään alas, vrt. Berliinin muusi ja meidän VYK ja vanha lukio konserttitorimme laidassa. Historiaa tehdään myös rakentamalla ja yhdistelemällä asioita. Sulfaatissa yhdisteltiin bändejä eri tavoin. Sika -yhtyeen jäsenet saivat Rautian Veijon ensimmäisen bändin, Influenssan, rumpalin Hipsu Vainionpään liittymään Teho-setin päätteeksi jameihin. Sillä hetkellä syntyi uusi fuusio-bändi: Sika-Influenssa. Vuoden 2009 Velmu-konsertti selvästi yllätti yleisön korkealla taiteellisella tasollaan, pappa-popin laatusertifikaatin ansaitseva tapahtuma vähintään uskaltaisin väittää.
Porin Kaupunginteatterissa näyttävää näyttelijäuraansa tekevä Vesa Haltsonen lauloi ja soitti konsertissa ystäviensä kanssa, Lotilan ammattikoulusssa 70-luvun lopussa perustetulla Vesa Haltsonen Groupilla. Kansallista merkitystä bändillä oli heti aluksi kun se ylsi ammattikoulujen välisissä taitokisoissa toiseksi, silloinhan Maukka Perusjätkä Vallillan ammattikoulusta voitti mittelöt. Haltsosen bändiäkään ei ole Koskissa kuultu sitten 80-luvun puolivälin. Nyt kuultiin ja sama svengi oli kuultavissa yhä (ja sama vanha jengi oli kuuntelemassa!). Osasyynsä ulottuvan vokalisti Haltsosen henkevään komppauksen sykkeeseen täytyy olla Koskelaisen Jukan bassotyöskentelyllä Helteen Ranen rumpupohjan kanssa. Harri Hyytisen laskettua tyylipuhtaat kitarakuvionsa tämän päälle Haltsonen Group -saundi on valmis! Velmun Sulf-musiikin juhlaa oli se kun tämä kaikki - leppeä ilmapiiri asiantunteva yleisö ja upeat vanhat kokoonpanot - saatiin lauantaina ”Kanviksessa” yhdessä kokea. Puistokonsertin päätti energinen Kimmo Sasi -yhtye. oikean punk-sanoman ja -asenteen täyttäessä "sulfaattikaasuista" vapautuneen teollisuuskaupunkimme ilmanalan. Yhtyeen riveissä soitti vanha (meitä huru-ukkoja kuitenkin hieman nuorempi) koskilainen, Heinosen Kaitsu, joka nykyisin johtaa paperikoneita Puolassa. Kanviksessa vallitsi monien mielestä vähintään woodstock-henki, vaikka yhtään hippiä ei paikalla nähty. Ei myöskään järjestysmiehiä, poliiseja, ja niin - eikä järjestyshäiriöitä! Velmu on tullut takaisin. Onnistuimme - tällä kertaa, kiitos säidenhaltijan ja velmulaisen hegemonian! Toteutimme konsertin Valkeakosken kaupungin suosiollisella myötävaikutuksella ja ennen kaikkea suurin talkooponnistuksin. Kunnianhimoinen päämäärämme toteutui, kun saimme aikaiseksi tunnelmallisesti rokkaavan konsertin, ilman markkinakojuja tai kaljatelttoja, puhumattakaan niiden myötä muovimukit käsissään toisiinsa törmäilevistä sekavista ihmisistä, jotka eivät jaksaisi keskittyä meille olennaisimpaan: Musiikkiin!
Nykyaikaiseen kulttuurin laskeuduimmekin sitten Sulfaatin jatkoille, jotka menimme soittamaan samoilla bändeillä Koski Ravintoloiden estradeille torin toisella laidalla. Tunnelma jatkui tiiviinä, talo oli aivan täynnä paperikaupungin rokkikansaa ja paljon muitakin. Niistä tunnelmista täytyisi kirjoittaa toinen juttu ja sen voisi tehdä joku muu, itselläni jatkopaikassa aika kului lähinnä kamojen kantamisessa kolmen lavan välillä. Ja kahden konsertin vetäminen saman päivän aikana tuntuu jo jäsenissä, ainakin näin lähes 5-kymppisellä Sulfiittirokkarilla.
Puistokonsertti oli ihan Velmun oma koitos, eikä siihen edes haettu muita sponsorointia kuin Tyveltä rekanlava ja kaupungilta vähän kohdeavustusta Sulfiitti-tähtien matkakorvauksiin. Konserttiin oli vapaa pääsy. Ja koska sekään ei takaa yleisömenestystä tänä päivänä, meitä vanhoja velmulaisia lämmitti kun yleisöä oli saapunut paikalle mukavasti. Viimevuotisesta yleisökadosta puistossa ei ollut enää vetistä muistoakaan. Sanottava on vielä, että viime vuonna satoi koko päivän, illan ja yön, taivaan täydeltä, nyt koko päivä ja ilta oli pelkkää auringonpaistetta, yökin vielä lämpöinen ja tumma. Velmu oli saanut syntymäpäivälahjansa ensimmäisen osan ja jakoi sen näin kaikkien koskilaisten ja Sulf-musiikin ystävien kesken. Seuraava näytös Velmun synttäreistä rokkaillaan sitten elokuun viimeinen lauantai. Koska muutama vuotuinen konsertti jäi Velmun hiljaisina vuosina väliin, niitä pidetään nyt elokuussa 2009 sitten vähän useampi.
Ari Lahti
Velmun tuotteita, Sulfiittirock 1 CD ja Hohtonen CD, sekä Sulfiittirock-paita paita saatavilla Velmu-osastolla Kauppakeskus Reteessä!.